Ranskalaisen Gustave Flaubertin roomani Rouva Bovary julkaistiin 1857. Teos edustaa taidokkaasti realismin aikaisen kirjallisuuden pääpiirteitä. Näitä piirteitä on mm. hyvin yksityiskohtainen kuvailu jossa saatetaan tarkastella esim. päivällispöydän antimia, niin että kuvailuun vierähtää helposti useita kirjan sisältämiä sivuja. Kirjojen henkilöt toimivat usein "koehenkilöinä" jotka ilmentävät kaikkitietävän kertojan kertomia ja kuvailtavia tapahtumia.
Rouva Bovary kertoo Emma Bovarysta joka on lääkärin ammattia harjoittavan Charlesin vaimo. Charlesein painaessa pitkiä työ päiviä ja matkustellessa kylästä toiseen potilaiden takia Emma viettää rauhaisiaa kotirouvan arkea, jota ei paljon velvollisuudet liiaksi paina. Emma kuitenkin lopen kyllästyy päivästä toiseen jatkuvaan samankaltaiseen harmaaseen arkeen ja alkaa haaveilla matkoista pariisiin, muistelee luosterikoulu aikoja ja haluaisi kokea ja nähdä monia asioita oman kotitalon takapihan lisäksi.Tylsyyteen kyllästynyt Emma pyrkii hakemaan jännitystä elämäänsä keinoin jota moni tuon ajan nainen ei tehnyt, hän sortuu tekemään aviorikoksen pariinkin otteenseen poistaakseen jatkuvan turhautumisen ja masentuneisuuden arjestaan.
Rouva Bovary yllättää kertojatyylillä, sillä kirjan kertoja ei ole pelkästään kaikkitietävä vaan kirjan henkilöiden ajatukset ja kertojen osuuden sekoittuvat toisiinsa. Tämän takia kertoja liikkuukin usein hahmojen ajatusten kulun mukana ja pääsee sisälle muistoihin ja takaumiin.
Flaubert jää keskittymään ennemmin miljöön yksityiskohtien hyvin tarkkaan kuvailuun näin jättäen siinä miljöössä sillähetkellä tapahtuvien tapahtumien kuvailun hyvin avoimeksi ja kuvailee niitä todella yksinkertaisesti jättäen joitakin asioita kokonaan ympäristäön kuvailemisen varjoon. Esim. kun Emma pettää mästään Charlesia rattaissa Leonin kanssa tapahtumaa ei kuvailla juurilainkaan, mutta rattaiden ulkonäköä kuvataan sen siasta hyvinkin runsaasti.
Flaubertin teos ei saanut ilmestyessaa lämmintä vastaanottoa , koska se kertoi jyrkästi erinäkökulmasta asioita mihin oltiin siihen aikaan totuttu. Se aiheuttikin skandaalin ja sai syytöksiä siveettömyydestä. Teksin suorasanaisuutta käsiteltiin oikeuden istunnoissakin, ja tämän jupakan jälkeen sitä saatiin vasta alkaa painamaan, niin että kansa pystyi lukea sen kokonaisuudessaan ja myös tajuta että päähenkiklö Emman elämän tylsyyden ja samalla rohkeuden piirteitä saattoi myös ilmentyä heidän omassa arjessaan, tosin hiukan lievemmin seurauksin.
Teos on kiistelty koska Emman toiminta ei ole erehdyksistä johtuvaa tai vahingossa tapahtuvia asioita, koska ne ovat suunniteltuja ja tahdolla toteutettuja. Moni on myös arvellut että Gustave Flaubertin tapa kirjoittaa Rouva Bovaryssä on hyvin naisvastainen, mahtaako kirjailijalla olla jotakin kaunaa naisia kohtaan? Välillä lukiessa tuntui myös että kirjailia yritti tuoda myös oman tuomitsevan mielipiteen tuon ajan porvarillista maailmankuvaa vastaa.
Vaikka kirjan ei ollut kertomuksellisesti raskasta tekstiä niin sen yksityis kohtainen kuvailu teki siitä hyvin vaikealukuisen. Etenkin ympäristön tarkoin kuvaamiset olivat todella raskaita ja ne jatkuivat sivutolkulla, mutta lukijan onneksi raskaan kuvailun jälkeen seurasi useimmiten keveyhkömpi osuus Emman mietteitä ja muistoja. Teos avartaa lukian havainnoimaan maailmaan missä naisten oikeudet ja muutenkin yleinen suvaitsevaisuus oli täysin eritasolla kun tänä päivänä.
